Sivut

tiistai 16. huhtikuuta 2019

KÄSITYÖTERAPIAA

Heips! Ainakin täällä Itä-Suomessa keväisestä auringosta on saatu nauttia, kohta lumet on sulaneet ja monet tiet on jo lakaistu (varma kevään merkki!). Me viimein päästiin eroon tenttiputkesta ja keväästä ehtii nauttimaan muutenkin kuin ikkunasta kaihoisasti katsellen. Viimeksi kirjoitin tenttistressistä ja selviytymisestä, mutta tänään onkin aiheena mun yks suosikki rentoutumistapa. Nimittäin käsityöt!

Muistan, että jo pienenä lapsena olen tykännyt "nysväämisestä" eli itse käsillä tekemisestä. Etenkin neulominen on ollut mun ylivoimainen suosikki, mutta vuoden sisään olen innostunut virkkaamisestakin. Perusvillasukat tuntuu jo melkein tylsältä, joten erilaisia projekteja on tullut tehtyä. Haha, tuli mieleen, että olen jo yläasteella ollut himoneuloja, kun silloin piti tehdä villasukistakin polvisukkaversiot. Monet taas halusivat päästä helpommalla tekemällä nilkkasukat. Mut hei, eihän käsityöt ole enää vain mummojen juttu, vaan osa kotoilu/hyggeily-trendiä ;) 

Käsitöiden tekeminen on minulle siis rentoutumista ja teen sitä etenkin samalla kun katson jotain leffaa tai sarjaa. Vaikka tykkäänkin ihan vain oleskelusta, niin minua alkaa ahdistaa, jos vain katson telkkaria, enkä tee samalla mitään hyödyllistä. Siten onkin tässä vuosien varrella tullut tehtyä kaikennäköistä. Tykkään myös leipomisesta ja ruoanlaitosta. Ehkä siinä kiehtoo se, että voi vaan seurata ohjetta tai soveltaa oman mielen mukaan. Aika kuluu ja ajatukset saa tehokkaasti muualle, kun keskittyy siihen käsillä tehtävään juttuun. Mutta, tässä tulee viime syksyn iso projekti, joka on tullut ihan päivittäiseen käyttöön!

P4148995


Virkkasin nimittäin peiton! Ohjeena oli Suomi 100-vuoden Kalevala CAL-projekti. Tein siis tuon vasta myöhemmin, mutta ideana on, että peitto koostuu yhdistetyistä paloista. Jokaista palaa on innoittanut jokin Kalevalan hahmo tai tarina. Tätä oli kyllä todella kiva tehdä ja peitosta tuli todella nätti! Erilaisiin paloihin ei myöskään kyllästynyt, joten peiton tekeminen oli mukavaa. Torkkupeitto toimi myös talvella opiskellessa lämmikkeenä. Täällä minun kämpässä oli välillä vain 18 astetta, joten paikallaan ollessa lämpö tuli tarpeeseen...

Jos inspiraatio iski, niin täältä löydät lisätietoa ja ohjeet peittoon: klik

Tällä hetkellä puikoilta löytyy kevyempi neuletakki, mutta katsotaan lopputulosta, päätyykö se tänne blogiin esitettäväksi :D 

Ihanaa kevättä, nauttikaa! 

~Heidi 


 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

5 VINKKIÄ TENTIN SELÄTTÄMISEEN

Nyt tuli kyllä aivan liian pitkä tauko edellisestä surumielisestä postauksesta, vaikka olisin halunnut joo aiemmin tulla kirjoittamaan jostain piristävämmästä aiheesta. Mulle iski kuitenkin viikon mittainen nielurutto, mikä melkein vei jo elämänhalunkin. Sanotaan, että koko lääkiksen ihmetyttänyt angina pectoris (=rintakipu) termin ensimmäinen sana angiina nielutulehduksen nimenä ei enää ihmetytä ollenkaan. Mutta onneksi streptokokki lähtee antibiootilla ja viimein aletaan olla elävien kirjoissa!

Viikon sairastelun olen viettänyt muun muassa katsomalla jokaikisen vaalitentin (en silti vieläkään tiedä ketä äänestän), kuuntelemalla podcastejä (suosittelen lämpimästi Auta Anttia!) ja nukkumalla. Ennen tätä sairastelua olen lukenut tentteihin ja nyt viikon totaalitauon jälkeen on vähän vaikea ollut tarttua takaisin opiskelurytmiin. Tentteihin lukemiseen on kuitenkin tullut kiitettävästi kokemusta tämän kevään aikana, joten tässä postauksessa tulee mun ei-niin-tavalliset vinkit! Toki nämä sopivat yhtälailla pääsykokeisiin lukemiseen.

Hanki study buddy/avautumishenkilö

Study buddyn kanssa voi toki opiskellakin, mutta ennen kaikkea se avautuminen vaikeista jutuista ja yhteinen stressin purkaminen on se juttu. Minun yhden koulukaverin kanssa meillä on jo perinteistä maratonsnäppäillä ennen tenttiä. Auttaa kyllä, kun tietää, että samat jutut on vaikeita myös muille. Tentin jälkeen itse olen sitä koulukuntaa, joka tykkää keskustella tehtävistä. Toiset taas haluavat sulkea korvansa totaallisesti, mutta sekin on ookoo!

P4078977

Tee opiskelusta mukavaa

Minulle on tullut hassu pakkomielle opiskelusta ja samanaikaisesta pyykin pesemisestä. Olen harrastanut tätä jo useamman vuoden. Opiskeluun siis kuuluu se, että välillä pitää käydä ripustamassa pyykit kuivumaan ja taustalla kuuluu pesukoneen myllerys ja hurina. Nykyään on melkein vaikeaa lukea ilman tuota äänimaisemaa!

Opiskelusta mukavaa tekee myös säännöllinen kahvin juominen, mahdollisesti tenttijätski/karkki ja kiva opiskelupaikka kotona. Yleensä luen ruokapöydän ääressä muistiinpanot ympäriinsä levitettynä ja välillä epäergonomisesti sängyllä maaten.

Hyvillä työvälineillä se työntekokin on helpompaa.

Lause, jonka olen kuullut muutamaltakin henkilöltä omasta suvusta. Ja en voi olla enempää samaa mieltä! Itse tykkään kirjoittaa muistiinpanoja, joten olen panostanut puuväreihin, tusseihin ja yliviivauskyniin. Samaten opiskelussa hyödynnän tablettia, tietokonetta ja välillä kirjaakin. Eli tee siitä opiskelusta itsellesi toimivaa, jolloin vaikka kynien toimimattomuus ei häiritse opiskeluasi.

Ne kuuluisat sijaistoiminnot...

Putouksen viime kaudella levisi video gradun välttelijästä, johon monet varmasti voivat samaistua! Tätä sijaistoimintojen harrastamista voi vältellä siivoamalla etukäteen ja listaamalla kalenteriin opiskelun lomassa mieleen putkahtelevat asiat. Ne voi toteuttaa sitten paremmalla ajalla. Toisaalta sorrun usein tauottamaan opiskelua tällä siivouksella. Mutta tämän keinon tehokkuus vaihtelee paljon päivittäin, joten suoraan en tätä lähde suosittelemaan.... (omalla vastuulla siis)

Lataa appi!

Minulla on jonkin aikaa ollut jo Forest-niminen appi, jossa keskittymisen avulla saa kasvatettua itselleen puita. Ainakin Androidille sovelluksen saa myös ilmaisena, mutta maksullisessa versiossa tarpeeksi puita kasvatettuaan saa keskittymisellään ostettua ihan oikean puun, joka istutetaan sitä tarvitsevalle alueelle! Appi toimii siten, että saat itse laittaa ajan, minkä aikaa haluat keskittyä opiskeluun tai muuhun. Tänä aikana puusi kuihtuu, jos eksyt selaamaan Instagramia tai vastailemaan ryhmäkeskusteluun Whatsappissa. Myönnän nykyisin olevani aika lailla kännykkäriippuvainen, joten tälläinen rajoitin on hyödyllinen, kun opiskeluun pitää keskittyä.

Yritin kirjata vähän erikoisempia opiskeluvinkkejä, joten toivottavasti mielesi avartui vähänkin :) Varmasti siellä ruutujen toisilla puolilla on useampia lääkikseen hakijoita, joten tsekatkaapas mahtava video, jonka meidän opiskelijat teki! Itse en ollut projektissa mukana, mutta muiden huikeaa osaamista on ilo esitellä! Opiskeluun Kuopion lääkiksessä pääset tutustumaan tästä.

~Heidi 

tiistai 12. maaliskuuta 2019

MINUN STOORI - ASENNE RATKAISEE

Heips! Tänään paneudutaankin ehkä normaalia synkempään aiheeseen. Toisaalta tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, joten älkää lukeko ihan suru puserossa. :) Huomenna nimittäin tulee tasan vuosi minun elämässä suureen käänteen tehneestä päivästä. Maaliskuun 13. päivä 2018 nimittäin pääsin sydänoperaatioon. jossa minulta korjattiin syksyllä 2017 löytynyt sydänvika. Minulta löydettiin ASD-niminen sydänvika. Se tarkoittaa sitä, että sydämen eteisten välillä on reikä. ASD on Suomessa sydänvioista toisiksi yleisin. Yleensä nämä ovat melko harmittomia ja oireisto ja mitä asialle tehdään riippuu kokonaan siitä minkä kokoinen reikä on. Yleensä koko on muutamia millejä ja se ei ole yleensä elämänlaadun kannalta mitenkään merkittävä ja seuranta riittää. Osalla tämä on lapsuudessa ja se sulkeutuvat jossain vaiheessa itsestään. Nooo minulla tosiaan tuo reikä paljastui lopultaan halkaisjaltaan 2 cm, kun minun eteisten välinen halkaisija on vajaa 4 cm.  Eli tästä selvästikin tuli minulle oireita näin parikymppisenä.

No miten tämä löytyi? Mulla oli jo muutaman vuoden ajan ollut aerobisen kunnon heikkenemistä, mutta pistin tämän kilpaurheilun lopettamisen piikkiin. Kuitenkin kesällä 2017 mulla tuli yhtäkkiä huimausta, sykkeet oli aika koholla ja aloin huomata, että ei siinä kunnossakaan kaikki ole kohdallaan. Kävin sitten huimauksen takia lääkärissä, jossa minulta otettiin EKG. EKG:ssa näkyi johtumishäiriö, joka joskus liittyy tähän ASD-vikaan. Sain kiireettömään lähetteen sydämen ultraäänitutkimukseen saate sanoilla: "Hyvä tarkistaa, mutta todennäköisesti mitään ei ole." Tässä muutaman kuukauden väliaikana mulla alkoi olla entistä enemmän oireita ja lisäksi tuli selvästi tunnettavia sydämen muljahteluita, jonka yhteydessä tuli todella huono olo, kylmänhiki nousi pintaan ja tuntui, että taju lähtee. Kerran tällainen tuli autolla ajaessa ja hakeuduin päivystykseen, jossa tämä tulkittiin vain paniikkikohtaukseksi tai vastaavaksi. Onneksi oli se ultraääni tulossa, koska aloin arvelemaan, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Tästä epätietoisuudesta ja häiritsevistä oireista johtuen olin todella stressaantunut ja kiitos sen, iski päälle muitakin terveysongelmia, jotka liittyivät selkeästi stressiin.

Vihdoin syksyllä pääsin sydämen ultraan, mistä sain sitten epämääräisen selityksen, että tällainen vika nyt löytyi ja sitä pitää sairaalan puolella kardiologien puolesta tutkia enemmän. Sain sitten lähetteen sydämen magneettikuvaukseen ja tarkempaan ruokatorven kautta tehtävään ultraäänitutkimukukseen. Se on muuten inhottavin tutkimus, mikä minulle on koskaan tehty ja itseasiassa se on nyt tehty kaksi kertaa ja toivottavasti ei enää ikinä siihen tarvitse mennä. Kardiologi sitten laittoi minut jonoon operaatiota varten, jossa reiden laskimon kautta käydään asentamassa reikään sulkulaite. Jaa ei kun odottamaan. Kiitos kyllä kardiologeille, jotka minun hoitoon osallistuivat, sillä sain todella asiantuntevaa hoitoa ja sain kuulema haastaviinkin kysymyksiin vastauksia (mitäs muuta alan opiskelijalta voi odottaa :D).

Alunperin sain ajan jo helmikuulle ja odotin sitä, kuin kuuta nousevaa, mutta valitettavasti influenssa iski osastoille ja mun operaatiota jouduttin siirtämään 2 päivää ennen suunniteltua. Silloin kyllä tuli itku. Mun oireet oli pahentunut tosi radikaalisti. ASD:n takia sydämessä veri siis ei kulje oikein, vaan jokaisella pummpauskerralla, kun verta pitäisi sysätä eteenpäin sydämessä, osa ohjautuukin sydämen vasemmalta puolelta oikealle väärästä paikasta. Tästä johtuu, että ajan myötä sydän alkaa rasittumaan ja pikkuhiljaa sitten oireilee. Viimeiset pari kuukautta olin todella väsynyt ja rehellisesti 200 metrin kävelymatka tuntui suurelta koettelemukselta. Sitä tunnetta voisi kuvailla samankaltaiseksi kuin unessa kävely, missä tuntuu, että millään ei pääse eteenpäin. Mulla oli perussyke parhaillaan istumisenkin jälkeen jotain 90. Hengästyin jopa siinä tasamaakävelyssä ja joskus oli "kohtauksia" joissa yhtäkkiä sykkeet pompahti yli sataseen ja sitä piti sitten odotella, että menee ohi. Etenkin ne muljahtelut oli häiritseviä ja niitä tuli enemmän, jos oli paljon fyysistä rasitusta (tällä tarkoitan, että samana päivänä kävelin yliopistolle ja kotiin, sekä kävin kävellen kaupassa.) Muljahtelut häiritsivät unta, sillä heräsin aina jokaiseen. Kerran jouduin cittarista lähteä kotiin kesken ostosreissun, kun kesken kaiken tuli niin huono olo.

Sanotaanko, että kyllä kun tuota vuoden jälkeen muistelee, niin oli todella rankkaa ja normaalia elämää rajoittavaa aikaa. Kuten voitte kuvitella, ei tuolloin liikuttu juurikaan. Liikkuminen on mulle ollut aina keino purkaa ajatuksia ja ylimääräistä energiaa. Tuolloin tavallaan vielä pakokeino kaikkeen stressiin vietiin pois.

IMG_20180916_200659_750



Maailma muuttui todella paljon tuolloin maaliskuun puolen välin tienoilla. Operaatio ei sinäänsä ollut kovin iso, mutta minun elämänlaadun kannalta sillä oli äärettömän suuri merkitys. Vietin siis yhden yön sairaalassa ja jo operaatiopäivän iltana pääsin liikkumaan. Minulla on nivusessa parin senti arpi, mikä jäi tuosta muistoksi. Kuukausi piti vältellä raskaiden tavaroiden nostamista, mutta kaikki muu oli sallittua. Palauduin todella nopeasti, puhutaan siis viikoista ja päivistä. Mulle on jäänyt ikuisesti mieleen hetki, kun  lähdin ensimmäistä kertaa kävelylenkille läheisen lammen ympäri. Aurinko paistoi ja oli aivan ihana pakkassää. Minulle tuli sellainen suunnaton onnen tunne, kun askel tuntui niin kevyeltä ja tuntui, että pituuttakin tuli pari senttiä lisää. Ei ollut sitä raskasta tunnetta, sydämen pamppailua tai hengästymistä. Vastaantulijat varmaan ihmettelivät leveää hymyä kasvoillani ja olin onnellinen aurinkolaseista, jotka peittivät onnenkyyneleet. Mulla edelleen nousee tästä hetkestä todella vahvat muistot mieleen.

Lisäksi minun leposyke laski melkein  kahdellakymmenellä ja kaikki oireet mistä aiemmin kirjoitin, katosivat. Ainoastaan treenatessa syke nousi alkuun tosi korkeaksi, mutta se kyllä sitten laskikin asianmukaisesti. Nykyään pitää oikein muistuttaa, että vuosi sitten mun kunto lähti aika nollasta, kun treenatessa tulee turhautumista siihen, että olo ei vastaa niitä lukioaikoja ja muutamaa vuotta sen jälkeen, kun treenasin vielä tosissaan. Näinä hetkinä pitää muistella, että miten lyhyt aika loppupeleissä paljon huonommasta tilanteesta on.

Minulla oli sitten kardiologin tsekkaukset 1 kk ja 6 kk operaatiosta. Molemmilla kerroilla todettiin, että kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin ja syyskuussa sainkin terveen paperit! Enää seurantoja yms ei tarvita, vaan kaikki on hyvin. Myös sydämen rasituksesta johtuneet muutokset, eli sydämen oikean eteisen suureneminen ja muutama muu juttu hävisivät kokonaan, Mitkään oireet eivät ole tulleetkaan takaisin ja näin ei pitäisi käydäkään. 

Tämä on ehdottomasti teksti, jonka kirjoittamisen aikana minulla on ollut kaikista eniten tunteet pelissä. Tämän tekstin kautta eläydyin noihin kaikista huonoimpiin fiiliksiin ja lopuksi onnelliset hetket tulivat vahvasti mieleen. Haluan teille kaikille, jotka luette tämän, kertoa minun stoorin, jotta siinä olisi se klassinen opetus. Vaikka elämässä olisikin hetkiä, jolloin tuntuu. että mistään ei tule mitään ja kaikki rajoittaa sitä normaalia elämää, niin jossain vaiheessa se elämä vielä hymyilee. Siihen saattaa mennä hetki aikaa, mutta vaikeudet ovat usein voitettavissa. Tuon vaikean ajan läpi jaksoin rehellisesti sillä asenteella, että minä elän mun elämää niin hyvin kuin voin ja teen kaikkia niitä asioita mitä haluan ja pystyn sillä hetkellä tekemään. Minun elämänasenteeseen kuuluu se, että niistä pienistäkin ilon hetkistä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti. Voi jäädä fiilistelee hyvää biisiä, nauttia läheisten seurasta tai seurata ikkunasta kaunista auringonlaskua teekuppi kädessä. 

Snapchat-217909014 

Mulle tuli myös muutama voimabiisi tuolle ajalle. Kerran kävelin pimeän aikaan jostain kotiin ja kuulokkeissa oli Spotify, josta tuli Sannin Kelpaat kelle vaan-biisi. Se kosketti silloin tosi paljon ja jäi mulle semmoiseksi survival-biisiksi tuolle ajalle. Etenkin siinä sanat, tunnelma ja Apocalyptican osiot osuivat ja upposivat. Tuona aikana myös mottoni "Strong Independent Woman" sai pienen kolauksen. En yleensä halua näyttää muille, jos minulla on vaikeaa tai jotain mielenpäällä. Ehkä tuo opetti, että ystävät, jotka kuuntelee, on kullan arvoisia. Eikä myöskään se kuulosta vain valittamiselta, jos kertoo rehellisesti miltä itsestä tuntuu. Motostani en luovu, mutta opin, että aina ei tarvitsekaan olla ulospäin vahva.

Nyt kun elämässä tulee niitä hetkiä, että tuntuu että maanantai-aamu tuntuu vaikealta tai muuten v*tuttaa, niin muistelen noita minun elämän vaiheita. Siinä vaiheessa minut valtaa etuoikeutettu fiilis. Tuo vaikea aika on saanut minut entistäkin enemmän arvostamaan elämää ja niitä hyviä hetkiä. Aion muistella noita merkityskellisiä hetkiä ja tunteita loppuelämäni ajan. Vaikeina hetkinä voi miettiä, millaisten vaiheiden läpi on elänyt ja ehkä seuraavat hankalat tilanteet, joita kohtaa elämän aikana on hitusen helpompia. Tai ainakin myös niissä syvissä vesissä osaa myös nauttia niistä hyvistä hetkistä, mitä elämällä on tarjota. 

Kiitos vielä kaikille ystäville, perheella ja läheisille saamastani tuesta ♥ Nyt jatketaan elämää ja kerätään varastoon lisää hyviä hetkiä matkan varrelta!

~Heidi 

P.s. Kuvina muutama sellaista hetkeä kuluneen vuoden varrelta, jotka ovat sen kuuluisan fiilistelyn arvoisia!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

LÄÄKISKUULUMISET VOL 15 - KANDIJUHLAT

Heips! Viikko sitten juhlittiin tenttisuman keskellä kandijuhlia. Jeps, nykyään tämä bloggaaja on tuplakandi. Terveystieteiden kandidaatin lisäksi nyt ollaan lääketieteen kandeja. (ja huhhuhh, saavutin nuo tittelit vähän alle vuodessa...) Kuopiossa vietetään perinteisesti kolmannen vuoden keväällä oman vuosikurssin vuosijuhlien tyyliset juhlat. Juhlaan liittyy monia perinteitä coktail-tilaisuuden yhteiskuvasta illan esiintyjään (!!!), kurssinimen julkistukseen, kuin kandileffaankin. Kolmosen jälkeen opinnot hajautuvat kurssikavereiden kanssa vielä entisestään, joten oli ihanaa juhlistaa näitä kuluneita lääkisvuosia tutulla porukalla. Me ollaan muuten Cursus Equus, eli hevonen, koska meidän pääsykokeessa oli aikoinaan hevosteema ja tämä on jäänyt elämään meidän kurssin keskuudessa.

Kandijuhlapäivää odotettiin ja siihen valmistaudttiin huolella (oli myös hyvä syy vältellä anen tenttiin lukemista...). Minäkin kävin taas laitattamassa hiukset Reetalla Design Fogassa. Kyllä pitkäaikainen ystävä tietää mistä tykkään ja ihana kampaus saatiin päiväksi. Ekologisuuden nimissä käytin samaa mekkoa ja asusteita kuin syksyn vuosijuhlilla.
  
P2238892-2

Tässä instaan kirjoittamani teksti, laitan vielä tännekin, koska se kertoi vahvasti fiiliksistä juhlissa:

 Lauantaina juhlittiin lääketieteen kandidaatin arvoa. 2,5 vuotta sitten aloitettiin lääkäritaival, aika on mennyt nopeasti mutta, kuten opiskelupaikan saatuani sanoin, lääkiskuplaa on vielä koko elämä edessä. Tenttikirjat usein tuskastuttaa, mutta käytännön opetus ja potilaat saavat aina inspiraation uudestaan esiin. Ja vahvempana kuin koskaan. On etuoikeutettua tähdätä omaan unelma-ammattiin ja siitä etsitään voimaa niinä epätoivon hetkinä. Onneksi valmiita ei vielä olla, vaan reilu 3 vuotta kulutetaan tuttuun tapaan audi2:n penkkiä termarikahvin kanssa.


P.s. Ei tuolla kandin arvolla tehdä mitään, se on vain kiva rivi weboodissa. Mutta oli kivat juhlat! Ja Kasmirin keikka oli yks parhaista jutuista.


Jaa ehkäpä juhlien lisäksi se, että coktailimme oli mun vanhalla lukiolla (samassa salissa, missä tuli muutama yo-koe tehtyä...) sai muistelemaan myös noita fiiliksiä sisäänpääsyn aikaan. JA TOTTA meidän esiintyjänä oli Kasmir!!  Arvatkaa kuka juoksi heti keikan alkaessa eturiviin ?! Se oli varmaan nopein hienovarainen korkkarijuoksu ikinä :D Eli tunnustetaan: Kasmir on jo pari vuotta ollut mun ehdoton suosikki suomalaisista artisteista. Kandinarvon merkityksestä vielä. Meitä tosiaan sairaalassa on nimitetty kandeiksi alkusyksyllä ja se kertoo enemmänkin opintojen vaiheesta, kuin että sillä olisi muuta merkitystä. Käytännön elämän kannalta erilaiset kynnykset onkin sitten isompia haasteita. Näitä ovat siis klinikkakynnys (kakkosen keväällä) ja työkynnykset sitten myöhemmin. Toki hieno juttu tämänkin etapin saavuttaminen on!

Kaikin puolin ilta oli loistava, kurssikavereita ei meinannut tunnistaa, kun kaikki olivat parhaimmillaan. Ilo ja nauru olivat herkässä. Kandijuhlien jälkeen piti palata nopeasti todellisuuteen tenttilukemisen muodossa, mutta perjantaina alkoi onneksi hiihtoloma! Tai siis loma ja loma... Itse yritän helpottaa tulevaa kevättä ja tarkoituksena on käydä tekemässä sisätautien omatoimisia, tehdä muutamat moodletehtävät ja paneutua syväreiden maailmaan. Älkää huoliko! Osaan ottaa rennostikin ja nauttia vapaammasta hetkestä :)

Ihanaa maaliskuun aloitusta!

~Heidi ♥

perjantai 22. helmikuuta 2019

KOTIMAANREISSAAJAN PARHAAT VINKIT

Inspiroiduin kirjoittamaan postauksen matkustamisesta! Ehkäpä matkustuspostaukesta tulee ensimmäisenä mieleen lentoliput ja palmun alle, mutta nyt puhutaan matkustuksesta eri näkökulmasta. Aika moneen työpaikkaan kuuluu nykyisin kotimaanmatkailu. Ja myös vapaa-ajalla reissataan paljon opiskelupaikkakunnalta kotiin tai sitten käydään erilaisissa tapahtumissa. Viime viikonloppuna itse kävin vapaa-ajan järjestötoimieni takia Tampereella päivän ja alkuviikosta taas olin Helsingissä yhden yön. Tästä autossa ja junassa istumisesta tuli mieleen viime vuosi plussineen ja miinuksineen, jolloin tein siis töitä yliopiston koulutusmarkkinojana. Reissukilometrejä silloin kertyi lähes 8000 ja poissa kotoa vietettyjä öitäkin oli aika reilusti. Tähän postaukseen kirjoitin viime vuonna enemmän tuosta työstäni. Syksyllä olin sitten vähemmän missään, mikä teki hyvää, mutta nyt lähipäivinä taas huomasin, miten tykkään matkustamisesta. Huom! Myös siitä matkustamisesta eikä vain määränpäästä.

Kun juttelee ihmisten kanssa, niin yleisesti taitaa olla mielipide, että se reissujen matkustamisvaihe ei ole mieluista. Mä tykkään itse etenkin junalla matkustamisesta ja viime vuoden ahkeran matkustamisen jälkeen löysin itselleni ne tavat, jotka tekevät matkustamisesta mukavampaa. Tässä postauksessa ajattelinkin esitellä mun parhaat vinkit kotimaan matkailuun! Monet vinkit sopivat myös hyvin yksin matkoja tekevälle.

Ennen matkaa

- Siisti koti. Mikään ei ole inhottavampaa, kuin palata väsyneenä reissusta, vain vastaanottaakseen haisevan tiskivuoren ja vaatteet ympäri lattiaa.

Snapchat-311908495- Suunnittele etenkin tiiviiden reissujen aikataulut hyvin. Puhtaat lomareissut toki kannattaa ottaa rennolla asenteella, mutta työreissuissa aikaa yleiselle haahuilulle ei yleensä ole. Etukäteen voi miettiä, mitkä asioiden hoitamiset onnistuvat myös reissun päällä ja esimerkiksi junamatkalle voi tehdä to do- listan. Älä tiiviistä aikataulusta huolimatta sovi tapaamisia yms. liian tiheään. Uudessa kaupungissa liikkumiseen pitää varata enemmän aikaa. Navigaattorista huolimatta harvemmin uuteen paikkaan löytää ilman pientäkään mutkaa.

- Mieti muutama must-paikka kohdekaupungissa. Sanotaan vaikka, että olet menossa Helsinkiin ja haluaisit käydä muutamassa liikkeessä, joita ei kotipaikkakunnaltasi löydy. Itsellä must-paikka oli Lushin liike maantaina ja siellä ehdinkin sitten käymäänkin vaikka aikataulu muuten venyi suunnitellusta. Sitten jos aikaa jääkin enemmän kaupungista nauttimiseen, niin voi rennommin käydä eri paikoissa. Jos olet valinnut must-kohteesi, kotimatkalla ei jää harmittamaan, jos et ehtinytkään tehdä isompaa shoppailukierrosta, jos pääsit käymään kuitenkin lempikahvilassasi. Got it? Vähän vaikea asia selittää, mutta tämä ehkä koskee työmatkalaisia, jotka eivät pysty omia aikataulujaan aina määrittämään.

- Varaa liput ja majoitukset ajoissa. Stressaa vähemmän.

- Tyhjennä jääkaapin sisältöä. Eli viimeiset pari päivää ennen reissua kannattaa syödä kaikkea mahdollista mitä kaapin kätköistä löytyy. Myös matkaeväät kannattaa kasata jääkaapin sisällöstä, jos mahdollista. Jotain säilyvää kannattaa kuitenkin jättää kotiin paluuta varten.

- Jos aamulla on luvassa aikainen herätys, valmistele illalla jo kaikki valmiiksi ja nappaa aamupalakin mukaan matkustaessa nautittavaksi.

- Pakkaa sopivasti, mutta mahdollisimman vähän. Suunnittele tarkkaan vaatteet, mitä laitat päälle milloinkin. Eniten painoa tuovat ehdottomasti kosmetiikka, hiustenkuivain jne. Näistä suosi matkapakkauksia ja ota vain välttämättömimmät mukaan. Kannattaa myös harkita, mitä ottaa niiden pakollisten tavaroiden lisäksi mukaan. Esimerkiksi en roudaisi kaikkia mahdollisia salikamoja tai kolmea oppikirjaa mukaan, ellei tämä ole reissun kannalta välttämätöntä. Reissussa tarvitsee myös aikaa siihen palautumiseen, joten koko ajan ei voi tehdä jotain hyödyllistä.

- Etenkin jos et pääse autolla ovelta ovelle, niin suosi ergonomista laukkua, jota kantaessa saat kädet vapaaksi. Ensinnäkin kaiken maailman pussukat ja nyssykät kannattaa unohtaa, sillä niitä on vaikea kantaa.  Siksi laukun tulisikin olla tarpeeksi iso, että sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Oma suosikki kombo on Haglöfsin Lava-mallinen kassi, jonka saa myös repuksi selkään. Koko tuossa on 50 litraa, jolloin se menee vielä lentokoneen käsimatkatavaroihin (kesän Saksan muutaman päivän reissussa oli myös tämä kassina.) Lisäksi mulla on crossbody-mallinen pienilaukku, johon saa kätevästi kännykkän, rahat jne.

- Trust me: Lataa kännykkä, powerbank ja kannettava ennen reissua.

- Pakollisena löytyy myös pieni pullo käsidesiä, nenäliinapaketti, särkylääkettä, purkkaa ja aurinkolasit. Vaikka Suomessa on usein harmaata, niin kyllä se aurinko välillä valaisee. :) Villasukat on myös aina mulla mukana.


Matkalla 


- Juna, auto, mikä lie, nauti kyydistä! Maanantaina aamujunassa nautin auringon laskusta ja fiilistelin sitä take away-kahvini kanssa, samalla kuunnellen aamuradiota ♥ Siihen lisänä vielä matkustamisen odottava fiilis ja melko tyhjä junavaunu oli aika hieno hetki. Tykkään muutenkin fiilistellä tuollaisia elämän pieniä hetkiä ja jostain syystä matkustaessa vastaavia tulee useammin vastaan! 

20180301_123824 - Pakko olla eväitä. Mä en selviä ilman säännöllistä kofeiiniannosta ja fressiä ruokaa. Miniporkkanat ja hedelmät ovat omia suosikkeja. Usein kahvin lisäksi nappaan kaupasta vissypullon matkaan. Kuitenkaan en ikinä lähde matkaan ilman perus vesipulloa. Jano matkustaessa ei oo kivaa.

- Junassa tai bussissa (jos vain ei matkapahoinvointi vaivaa) kannattaa etenkin yksin reissatessa käyttää pitkä aika hyödyksi. Tietokoneella voi lukea ja vastata sähköposteihin, opiskella, tehdä simppeleitä palautettavia tehtäviä... Jos keskittyminen riittää niin voi tehdä fokustakin tarvitsevia juttuja. 

- Autossa saadaan parhaat naurut ja syvälliset keskustelut aikaan. Yksin matkustaessa taas radio/spotify/podcast kuunteluun. Muista pitää tauot! Virkeänä ajaa turvallisemmin :)

- Paljon matkustavan kannattaa tutustua eri tahojen etuohjelmiin. Monilla hotelliketjuilla on hyviä etuja säännöllisesti työmatkoja tekeville.

- Asenne ja ennakointi ratkaisee. Aina sattuu se hiihtolomaruuhka tai on lunta raiteilla. Ne vain ovat asiota, jotka kuuluvat matkustamiseen. Toki palautteen antaminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeää, mutta omia stressileveleitä voi alentaa ennakoimalla aikataulussa myös viivästykset. Negatiivinen mieliala ruokkii negatiivisutta ympärillä. Hyväksy tilanne ja move on. 

- Matkustaa voi myös edullisesti. Hotellien aamupalalla tankkaaminen ja jääkaapin hyödyntäminen minibaarin muodossa on isoja juttuja. Opiskelijakortilla voit syödä lounasta opiskelijahintaan myös muissa kaupungeissa. Itsellä reissaamisen alussa tuli yliarvioitua aina sitä eväiden määrää, kun kävi jossain vaiheessa päivää ostamassa väli- ja iltapaloja kaupasta. Joten tässäkin asiassa kannattaa olla realistinen.



Snapchat-451736691   Snapchat-1009626244




Matkan jälkeen

- Ulko-oven sulkeuduttua heitä kassi ololta ja hengitä! Kotiin on aina kiva tulla :)

- Pura kassit heti ja tarvittaessa iske pyykit koneeseen. Muuten ne jäävät helposti pyörimään ympäriinsä.

- Kotona olon lisäksi fiilistele mennyttä reissua ja suuntaa katse kohti tulevaa!


Huhhuh! Tähän postaukseen kertyikin paljon enemmän huomioita, mitä olin ajaettllut. Onko sulla vielä lisää vinkkejä tähän listaukseen? Postauksen kuvituksena muistoja aiemmilta  työreissuilta :)

~Heidi ♥

tiistai 5. helmikuuta 2019

PLANETARY HEALTH DIET VS MUN PÄIVÄN MENU

Heips! Muutama viikko sitten uutisoitiin paljon Planetary Health Dietista. Se on tutkijoiden kehittämä ruokavalio, jonka tavoitteena olisi samalla ruokkia kaikki maapallon ihmiset, olla ympäristöystävällinen ja terveellinen ruokavalio. Näin ravitsemusasioista kiinnostuneena ajattelin verrata, miten mun esimerkkipäivä istuu tuohon Planetary Health Dietiin! 

Lisää voit lukea suomeksi Ylen artikkelista: https://yle.fi/uutiset/3-10600684

Minä aina silloin tällöin tsekkaan ruokapäiväkirjan avulla, että miten sitä tulee syötyäkään. Toki minulle aiempien ravitsemustieteen opintojen myötä monet terveelliset valinnat tulevat selkäytimestä. Esimerkiksi kaupassa suosin sydänmerkkituotteita ja kiinnitän huomiota kasvisten, hedelmien ja marjojen määrään.  Tästä aiheesta voisi tehdä vaikka oman juttunsa! Pointtina kuitenkin se, että syön aika pitkälti ravitsemussuositusten mukaisesti normaalissa arjessa (herkuttelu onkin sitten se paheeni). Ainoana poikkeuksena, että meinaan syödä liian vähän hyviä rasvoja, joten tähän voisin kiinnittää enemmän huomiota. Myös suolan määrä heilahtaa helposti liikaa plussalle, jos syön muuta kuin itsetehtyä ruokaa.

planetaryhealthdiet

Otin yhden esimerkkipäivän, jonka ravintoainesisällöt laskin. Energiamäärä on n. 1900 kcal ja tässä oli minulle tyypillisesti liian vähän rasvaa kokonaisuudessaan, eli hyvin rasvojen määrää pitäisi lisätä. Laskelmat on tehty Finelillä, jossa myös annoskoot huomioitu laskelmia tehdessä. 

Aamupala 
Kaurapuuro veteen, vadelmia ja raejuustoa 
Teetä

Lounas 
Linssi-kasviskeitto
Sekaleipä, margariini, kurkkua
Piimää
Kahvi maidolla (ja pari palaa suklaata)

Välipala
Rasvaton luonnonjugurtti, banaani, mysli
Pari riisikakkua
Kahvi maidolla

Päivällinen
Härkistä tomaattikastikkeessa
Riisiä
Salaattia ja yrttiöljyä

Iltapala
Tee hunajalla
Ruisleipää, margariini, juusto, tomaatti

ja lisäksi vettä pitkin päivää

Verrataanpa sitten päivää Planetary Health Dietin suositukseen! Tämä ei tietysti ole täysin suoraan verrattavissa, sillä olen kasvissyöjä (käytän maitotuotteita, kananmunaa ja kalaa), sekä energianmäärä on 2500 kcal vs. 1900 kcal. Olen aika lyhyt, joten tuo 2500 kcal olisi minulle varmasti liikaa pitkällä tähtäimellä (paitsi jos treenaisin paaaljon enemmän).


(Taulukko mukailtu Lancetin raportin pohjalta.)

Tämä tosiaan ei ole monen seikan vuoksi täysin verrattavissa olevaa dataa. En ollut täysin varma, miten laskelmat oli tehty, mutta käytin sitten kuivapainoja esim. palkokasvien ja hiilihydraattien kohdalla. Suomalaisittain katsottuna marjat ei ole erikseen, joten lisäsin ne hedelmäsarakkeeseen. Ekologisuuden kannalta tämä tuntuu hullulta, sillä esimerkiksi metsämustikat ovat hiilijalanjäljeltään aivan eri luokkaa kuin ei-satokaudessa oleva nektariini, näin esimerkkinä.

Selvennykseksi: Suositus tarkoittaa keskimääräistä kulutusta per päivä. Esim viikon ruoat jaettuna 7. Vaihteluväli taas, missä määrin tuo ruokavalion osa saisi vaihdella yksittäisen päivän aikana. Minulla sotkee aika paljon se, että en käytä lihaa ja kanaa lainkaan. Eli voisi ajatella, että noista osioista voisi siirtää extraa minun proteiininlähteisiini. En kuitenkaan osaa sanoa, voiko noita siirtää ekologisuus mielessä suoraan grammamääränä vai ei. Mutta katsotaan näin yleisellä tasolla!

- Hiilihydraattien määrä oli minulla jonkin verran vähäisempi, mutta niin myös minun ruokavalion energiamäärä.
- Perunaan oli sitten siirtynyt joitain grammoja hiilihydraateista. Eiköhän kuitenkin suomalainen peruna ole ihan jees ekologisuudenkin kannalta.
- Maitotuotteita käytin reilusti enemmän! Tiedän itsekin olevan niiden suurkuluttaja, joten jatkossa voisin kiinnittää tähän enemmän huomiota ja käyttää esim. kasvipohjaisia tuotteita enemmän, jotka ovat minulla enemmänkin silloin tällöin käytössä. Tässäkin kategoriassa saan vähän anteeksi, sillä lihaa tai kanaa en käytä. Tosin, maitotuotteet olisivat olleet suosituksessa, jos olisin vaihtanut piimän veteen tai jogurtin kasvipohjaiseen vaihtoehtoon.
- Hedelmiä ja vihanneksia voi aina syödä enemmänkin, vaikka nytkin ne ovat hyvällä mallilla :)
- Pehmeitä rasvoja tosiaan voisi edelleenkin lisätä, esimerkiksi syömällä pähkinöitä useammin. Kuitenkin lisätyn sokerin ja kovien rasvojen määrä on sopiva. Finelin laskurin mukaan suolankin määrä pysyi suositellussa noin 5 g.

Summa summarum, mun ruokavalion on tämän perusteella oikealla tiellä, mutta parannettavaakin löytyy. Ehkä yleisellä tasolla tämän suosituksen anti olisi vähentää eläinkunnan tuotteiden määrää. Planetary Health Diet antaa kuitenkin mahdollisuuden syödä kahdesta lämpimästä ateriasta toisien eläinperäisellä proteiinilla (jonka määrä on kuitenkin pienempi, kuin ehkä totutut annoskoot) ja toisen sitten kasvipohjaisella proteiininlähteellä.

Muita tapoja lisätä oman ruokavalion ekologisuutta on ehdottomasti satokausien hyödyntäminen (siksi appelsiinin kuva, ne ovat nyt parhaimmillaan!), lähiruoan suosiminen ja täysjyväviljat. Täysjyväviljat ovat tosiaan tervellisempiä, sillä ne sisätävät enemmän kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita kuin vaaleat viljat. Lisäksi kun vaaleat viljat tehdään, niin täysjyvästä poistetaan uloin kerros. Ensinnäkin tuohon prosessiin kuluu energiaa ja muita luonnonvaroja, sekä tuo viljan hyvä osa jää syömättä. Tapoja on kuitenkin vielä paaaljon enemmän! Esimerkiksi yhtenä tärkeänä asiana hävikkiruoan vähentäminen.

Olipa mielenkiintoista tehdä tämä! Saitko vinkkejä omaan syömiseesi tai heräsikö muita ajatuksia tästä postauksesta? :)

~Heidi ♥

perjantai 25. tammikuuta 2019

LÄÄKISKUULUMISET VOL 14 - LÄÄKIKSEN KOLMANNEN VUODEN TUNNELMIA

Moikka! Taas on aika päivittää lääkiskuulumisia. Joululomasta on mennyt 3 viikkoa, mutta tuntuu, että sairaalan käytäviä olisi taas pidempään tallusteltu. Meillä alkaa viikon päästä hullu tenttiputki! Luentoja ei ole enää ollut hirveästi vuodenvaihteen jälkeen ja harkkojakin on enää muutama per viikko. Lukujärjestys siis näyttää (huom! näytää...)  tyhjältä, mutta todellisuudessa tekemistä on ihan mukavasti. 

Sisätautien omatoimisista multa puuttuu vielä 5 tutkimuspotilasta, onneksi nämä on enää kohdennettuja tutkimuksia, joten rapsan kirjoittaminen on nopeampaa. Lisäksi päivystystä pitäisi seurata vielä 15h ja käydä tsekkailee päivystysosaston toimintaa. Myös muita seurantoja, kuten osastokiertoja, endoskopioita jne. on 7h  vielä jäljellä. Eli tekemistä tentteihin lukemisen oheella on! Onneksi noin puolet noista kaikista on jo tehty syksyn ja tämän vuoden aikana. :) Myös syväreihin on taas laitettu paukkuja viime aikoina, jotta kohta saataisiin tuloksiakin. 

Tenteistä ensi perjantaina koittaa GNR eli gastro-, nefro- ja reumatologiaa. Siitä kaksi viikkoa EnHe eli endokrinologia ja hematologia. Siitä vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa ANE eli anestesiologia ja tehohoito. Sitten taas maaliskuun lopussa alkaa uusi tenttisuma, jossa tentit ovat kliininen kemia, radiologia ja keuhkosairaudet. Toukokuussa koittaa vielä sisätautien lopputentti, jossa siis tentitään vielä uudelleen kardiologia, GNR ja EnHe. Tiukka kevät siis luvassa ja tosi erilainen kuin syksy, jolloin ei tenttejä juurikaan ollut, mutta päivät olivat muuten aika pitkiä. 

Tähän keväänä siis istumalihakset on paljon käytössä ja kahvinkeitin porisee taustalla! Vinkkejä tenttiputkeen siis kaivataan...

lääkiskuulumiset1

Samaan aikaan lääkiksen kolmonen on ollut tosi rankka, mutta toisaalta paras tähän mennessä! Harkoissa ja käytännön seuraamisissa ym. huomaa miten paljon on oppinut tämän pienen lääkäröinnin aikana, mutta taas potilaskohtaamiset ja käytännön harjoittelu vaatii tosi paljon ennakkoon työskentelyä. Prekliniikassa harkkoihin tuli mentyä yleensä aika minimaalisella valmistatutumisella, mutta nyt tavoitteena on opiskella esimerkiksi diabetesharkkaan aiheen luennot etukäteen, ehkäpä lukaista vähän Käypä Hoitoa ja tehdä ennakkotehtävät, jotka ovat potilastapauksia. Se tarkoittaa, että viikon pariinkin harkkaan valmistautuessa saattaa mennä yksi opiskelupäivä.

Toinen juttu on se, että enää ei mennä iso porukka samalla lukujärjestyksellä, jossa harkat on vähän eri aikaan. Nyt olet useammassa eri pienryhmässä, tutkit potilaita vuorollasi ja varaat sitten erilaisia seurantoja, joita luettelin tuossa ylhäällä. Osassa kursseista on myös ollut Moodlessa palautettavia tehtäviä, joiden deadlinet on syytä pitää mielessä. Tämä kaikki vaatii siis, että pysyt hyvin kärryillä, mitä pitäisi olla millonkin tehtynä, mitä suorituksia puuttuu vielä jne. 

Ihanaa kuitenkin, kun on jotain mitä odottaa! Meidän kandijuhlat koittaa viimein helmikuun loppupuolella. ♥ Kiva päästä juhlimaan kulunutta lääkistaivalta opiskelukavereiden kanssa! Päätä kuitenkin huimaa se, että puolentoista vuoden päästä pääsen ensimmäistä kertaa lääkärin hommiin!! Apua! Vaikka paljon on opittu, niin tämä ura on semmoinen, missä ei kyllä oppiminen lopu ikinä. Pidetään siis opiskelumotivaatiota yllä, jotta ensimmäisiin töihin voi lähteä hyvällä omatunnolla. 

Näihin sanoihin ja tunnelmiin! On aika kaivaa muistiipanovälineet ja aloittaa tenttilukeminen tälle päivälle.

~Heidi ♥